Eurasierin rotuesittely

Historia

Eurasierin jalostus aloitettiin Saksassa 1950-luvulla Julius Wipfelin toimesta. Aluksi risteytettiin chow-chow ja deutscher wolfspitz (saksan suurpystykorva). Myöhemmin tähän saatuun tulokseen, joka vielä tuolloin kulki nimellä wolfchow, käytettiin yhden ainoan kerran samojedia. Nimi muuttui eurasieriksi, joka kertoo rodun alkuperästä, jossa yhdistyy Eurooppa ja Aasia. FCI hyväksyi eurasierin silloisen rotumääritelmän 1973.

Ulkomuoto

Eurasier on tasapainoisesti rakentunut, keskikokoinen, luustoltaan keskivahva, pystykorvamainen koira, jossa kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja, paitsi maksanruskea, valkoinen tai valkokirjava. Sillä on keskipitkä peitinkarva, jossa riittävästi tiheää alusvillaa. Karvan pituuden tulee olla sellainen, että rungon mittasuhteet erottuvat. Ks. rotumääritelmä.

Luonne ja koulutus

Eurasier on itsevarma, rauhallinen, tasapainoinen ja korkean ärsytyskynnyksen omaava. Se on valpas ja tarkkaavainen, mutta haukkuu vähän. Eurasier on erittäin kiintynyt isäntäväkeensä ja vieraita kohtaan pidättyväinen, mutta ei saa olla kuitenkaan aggressiivinen tai arka. Sen tulee antaa tutustua vieraisiin omilla ehdoillaan. Eurasier haluaa ja tarvitsee kiinteän yhteyden isäntäväkeensä eikä se ole ulkokoira. Eurasier tarvitsee ymmärtäväisen, mutta johdonmukaisen kasvatuksen. Sosiaalistaminen muihin ihmisiin ja koiriin on tärkeää. Eurasier on melko helppo oppimaan ja tottelee olematta kuitenkaan ihmisen orja. Eurasierin kanssa voi harrastaa melkein mitä tahansa; agilityä, tottelevaisuutta…

Eurasierin hoito

Eurasier tarvitsee säännöllistä harjausta noin kerran viikossa ja paras turkinhoitoväline on metallikampa. Karvanlähdön aikaan sitä tarvitsee kammata useammin, ja aina pohjavillaa myöten. Eurasier pestään tarvittaessa ja tällöin se kuivataan mielellään hiustenkuivaajalla. Turkin hoidon lisäksi eurasierin hoitoon kuuluu säännöllinen kynsien leikkuu, tasapainoinen ruokinta sekä jokapäiväinen liikunta ja aktivointi.

Eurasierit Suomessa

Ensimmäiset yksilöt tuotiin Suomeen Saksasta vuonna 1989, ja sen jälkeen koiria on tuotu myös Ranskasta. Vaikka kanta on Suomessa vielä pieni, pentuja on jo viety rodun kotimaahan Saksaan, Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Hollantiin, Sveitsiin ja Ranskaan.

Lähde: Suomen Eurasier Kerho ry.